tiistai 5. toukokuuta 2015

Blogin hatarat ensiaskeleet.

On aika ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa (miljoonannen kerran) tämä blogi aluilleen. Viimeinkin omistan kunnollisen IHKAOMAN läppärin joten päivittelen tätä blogia nyt enemmän kuin mielelläni. Tätä päivää oon odottanut sillä kirjoittaminen on terapiaa mielelleni.
Blogista sen verran, että se keskittyy meikäläisen ja neljän karvalapseni elämään ja mun ajatuksiin, mielipiteisiin, mietintöihin ja sen sellaiseen. Eli lifestyle -blogi näin lyhyesti sanottuna. Toivottavasti edes jokunen ihminen kiinnostuisi elämästäni vaikkei se nyt kummoisempaa olekkaan.

Tässä välissä voisin esitellä blogin tähdet, niin pääsette vähän jyvälle keitä kaikkia täällä ruudun toisella puolella hääräilee. :)


Näppäimistöä kuluttaa karvalasten uskollinen palvelija, 21-vuotias nuori nainen joka tottelee oikeassa elämässä nimeä Marika ja netissä yleensä nimimerkkiä MurZu. Otuksieni sotkujen siivoilemisen lisäksi siivoan työksenikin ja luen itseni oppisopimuksen avulla laitoshuoltajaksi (jos vaikka viimeinkin saisin edes jonkin ammatin). Vapaa-aikaan kuuluu piirtäminen, ratsastus (joka jäänyt vähän vähemmälle taas..), pleikkarin hakkaaminen, roolipelaus ja datailu sekä tietenkin otusteni kanssa seurustelu. Ainiin, ja baari. Asun omillani eikä mulla valitettavasti ole sitä parempaa puoliskoa. Eikä varmaan aika riittäisikään sellaiselle kun elukat vie kaiken ajan ja tilan. ;D Mut löytää Deviantartista nimimerkillä MurZu, youtubesta nimimerkillä Miiviks, instagramista nimimerkillä Murzuu ja ps3 nimimerkillä MurZu93. Eipä tässä muuta, saa kysellä jos tulee mieleen jotain.





Pikkuiseen perheeseeni kuuluu chinchilla nimeltä Bobo. Bobo on yli 10 vuotias ninjamummo, jonka menoa ei haittaa puolisokeus lainkaan (silmässä ollut kaihi pienestä pitäen, ilmeisesti sukuvika). Tomera ja tempperamenttinen. Oli mulle tullessa todella arka ja äkäinen, mutta nykyään tullaan toimeen ilman ongelmia: hyppii syliin, on aina innoissaan kun tulen häkin luo ja antaa silittääkkin itseään omilla ehdoillaan. Vieraita kyllä aristelee vieläkin. Ja muille elukoille antaa kyllä pataan jos tullaan liian lähelle, tykkää juoksuttaa koiraa. Eleli aiemmin äitinsä kanssa mutta äippä menehtyi pari vuotta sitten.





Sitten on Pena, 6-vuotias isoegoinen maltankoira, joka tuli mulle parikesäisenä huonoista oloista. Entisessä kodissaan ei juurikaan päässyt pihalle ja joutui elämään yhdessä huoneessa yksinään. Penalla ei ollut lihasta nimeksikään ja hihnassa käveleminen oli sille ihan utopiaa. Nykyään se on aivan erilainen: voimaa ja virtaa on vaikka muille jakaa ja se rakastaa tehdä temppuja (nopea oppimaan). Epävarma uusia ihmisiä ja koiria kohtaan mutta kaikkien kaveri kun saa tutustua paremmin. Pena piristää mun synkimpiäkin päiviä enkä pystyisi elämään ilman sitä. Niin ihana tulla kotiin kun pieni rakkauteni on vastassa aivan täpinässä. Erittäin persoonallinen pikkukoira jolle saa kyllä nauraa. Ja mikä parasta, rakastaa kanejani ylikaiken. Aina pusuttelemassa niitä eikä tekisi ikinä niille pahaa (mitä nyt joskus vähän ärähtää jos jänö hyppää päälle, mutta se on ihan ymmärrettävää). :D

Pena meille tullessaan ja nykyään.

Viimeisinä muttei vähäisimpinä kanit. Ensin Jussi the karvapallo. Risteytyskani jonka tarkkaa ikää ei tiedetä. Yli 4 vuotias se ainakin on. Oikein sympaattinen ja kiltti olento joka tuntuu olevan välillä jopa hieman pihalla maailman menosta. Jussia voi käsitellä melkeimpä miten vaan eikä se ole moksiskaan (hampaiden lyhennyskin onnistui ilman rauhoitusta!) ja se ei säiky mitään. Jussi ja Pena on best friends 4-ever, vähän kuin veljeksiä. :D Jussi on ollut mulla pienestä pitäen.

Kahdeksan kuinen Jorge on perheen uusin tulokas. Ehta duracell-pupu, sinkoilee sinne tänne päättömänä ja saa toilailuillaan mut nauramaan; ei oo päivääkään ettei tämä kani tuo hymyä mun huulille. Kiltti, vähän kuin koiranpentu, mutta joskus uhittelee Penalle jos kyllästyy sen lähentelyyn. Jorgen piti olla tyttö kun otin sen - hetken päästä kävikin ilmi että ''Jinkalla'' on peenis. No, ei siinä mitään. Vähän rasittavaahan on omistaa kaksi uroskania, onneksi kaikki menee kuitenkin hyvin kun pitää ne erillään toisistaan. Extratyötähän se teettää kun pitää juoksuttaa niitä eri aikoihin. 

Jussi
Jorge